NÄYTTELYT

2016 PIENIÄ KUVIA PUUTARHASTA, PAJA & GALLERIA, PORI

Pienissä kuvissa on läsnä syntymän, muutoksen ja häviämisen suuruus.

Kaikki työt on tehty tänä kesänä (2016) kesä- ja heinäkuussa Luodon siirtolapuutarhassa Porissa.
Jokin kasvi elää vain yhden kesän, toiset jatkavat eloaan vuosikausia ja vuosikymmeniä. Kymmeniä vuosia vanha luumupuu kaadettiin tänä kesänä ja piirsin puun viimeiset raakileet.
Näyttelyn yhtenä sivujuonteena on vaaleanpunainen, johon minulla on hieman kompleksinen suhde. Mukana on komeita vaaleanpunaisia ritarinkannuksia loisteliaassa kukinnossaan. Monenlaisia kasveja olemassaolonsa eri vaiheissa. Kesän kepeitä värikkäitä piirustuksia puutarhasta.

ensi kesän kukat   20160728_132923

 

2014 MATKA HORISONTIIN, P-GALLERIA, PORI

Anne Kimiläisen töiden aiheet ovat kevään 2014 työskentelymatkalta Kökariin. Näyttelyn töissä on käytetty frottaasitekniikkaa hiilen ja guassin lisäksi. Frottaasi on surrealistien kehittämä tekniikka, jossa paperi laitetaan epätasaisen tai karhean pinnan päälle. Paperia han­gataan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä niin, että kohol­la olevat osat saavat väriä.

“Haluan tallentaa kiviä yksityiskohtaisesti, koska ne ovat kaikki erilaisia persoonia. Uusimmissa töissäni olen teksturoinut kivien pintaa pisteillä, ihmisen tekemää ajallisuutta ikuisiin kiviin.” kertoo Anne Kimiläinen.

20141114_115713

 

2013 PIIRTOLAPUUTARHA, KÖYSIRATAGALLERIA, TURKU

Ihmisille ja puutarhoille on yhteistä olemassaolo syntymisen, muutoksen ja häviämisen kiertokulussa. Kuvataiteilijan työssä kasvukaudet seuraavat toisiaan. Jokin kasvi tai idean itu elää vain yhden kesän, toinen jatkaa eloaan vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Mistä tulee monivuotisia, mistä yksivuotisia?

2013-06-14-14-02-141

 

2012 HOUKUTUSLINNUT, AULA-GALLERIA, TURKU

Hiili on piirustusvälineistä herkin, se välittää mielenkiintoisimmin kosketuksen ja läsnä olemisen määrän. Haluan töitteni välittävän kokemuksen ajasta, keskittymisen hetken. Teen hiilellä pintoja, joita jaksan hangata ja pyyhkiä lukemattomia kertoja.  Pois pyyhkiminen on yhtä merkityksellistä kuin lisääminenkin.

Viime kesänä piirsin Kökarin museossa vanhoja houkutuslintuja eli kaaveita. Ne ovat viime vuosisadan alkupuolelta, osa puusta ja osa täytettyjä.  Tarkoituksenani ei ollut tehdä linnuista lajinäköisiä, ne ovat lintupersoonia, syntyneet ihmisen tekemänä.  

Veistokselliset, arkaaiset puiset houkutuslinnut ovat esimerkki kädentaidoista, joita tarvittiin entisajan arjessa. Museon täytetyt houkutuslinnut olivat rujoja, ajan kuluttamia. Kuluneisuus osatekijänä vaikutti siihen, ettei kuvista tullut linnun lajikuvan näköisiä vaan nyt ne ovat jatkojalostettuina kuvissani.

Houkutuslintuja käytettiin eritoten kevätlinnustuksessa, jota vielä nykyäänkin Ahvenanmaalla harrastetaan. Kevätlinnustuksen tarpeellisuudesta keskustellaan tällä hetkellä paljon. Enää se ei ole saariston ihmisille tarpeellinen ravinnon lisä. Lintujen pesimäaikaan linnustus on kielletty muualla maassa. Houkutuslinnun tehtävä on houkutella joko lajitovereita saaliiksi tai kutsuvalla ulkomuodollaan pyytää ansaan. Käytän houkutuslintuja katseiden metsästykseen ja ajatusten herätykseen.

artikkelikuva_houkutuslinnut

 

2009 PÄÄASIASSA PIIRUSTUKSIA, PORTAIT´S GALLERIA, PORI

Aurinko ja meri