Metalligrafiikkaa pitkästä aikaa

Aloitin tänä syksynä metalligrafiikan muistinvirkistyskurssin Porin taidekoululla. Viimeksi olen tehnyt etsauksia ja akvatintoja noin seitsämän vuotta sitten… Ja kurssi tuli tarpeeseen, mutta hyvin ne vanhat tiedot sieltä jostain nousevat. Tarkoituksenani on päästä työskentelemään grafiikanpajalle ihan omin nokkineni.

Koevedos etsauksesta johon aion lisätä akvatintaa. ”Tribuutti puuvillatehtaan verhoille”, 30 x 60 cm

cof

Passikuva, etsaus, 10 x 15 cm

passikuva

Tunnelmakuvia eiliseltä grafiikanillalta (grafiikanextrat)

Rakupoltto

edf

Viime viikonlopun lauantaina ja sunnuntaina lasitettiin ja poltettiin rakukeramiikkaa Otsolan kansalaisopistolla. Tosi kiinnostavaa ja savuista, alkukantaista. Ensimmäinen kokemus meikäläiselle rakusta ja kyllä kolahti. Lasitusta ei pysty etukäteen määrittelemään juuri millään. Lopputulokseen vaikuttaa kaikki; sää, polttoaika, lasite, lasitteen paksuus, miten lasitteet reagoivat uunissa keskenään, hapellinen vai hapettomampi poltto.  Ja monet muut meikäläiselle vielä vieraat asiat.
Tykkään keraamikassa sen alkukantaisesta, primitiivisestä ideasta. Poltettu savi on ihmiskunnan vanhimpia ja mullistavimpia keksintöjä. Tuhansia vuosia tunnettu taito puhuttelee  Tätä aion jatkaa, toivottavasti Otsola järjestää kurssin taas keväällä.

 

Ensimmäinen valtakunnnallinen grafiikan pajojen kokoontuminen Lahdessa 22.- 24.9.2017

Ensimmäisenä päivänä tutstuimme Julistetriennaaliin ja vähän tutustuimme toisiimme.

Ensimmänen grafiikan pajojen tapaaminen ja tapaamisen toinen päivä Lahden entiselle taidekoululla. Nyt siellä toimii mm. Lahden taidegraafikoiden Painovoima-paja. Paikalle oli päässyt yhdentoista pajan edustajia ympäri Suomea. Totesimme että pajakulttuuri elää ja voi hyvin.

Keramiikkaa

 

Tää on sitten mukavaa puuhaa, keramiikka meinaan. Innostuin.
Näitä ei ole vielä poltettu. Osa rakukeramiikkaa, osa tavallista.
Muorin teen mustavalkoiseksi, huivi pallollinen ja takki raidallinen. Napit oranssit, vihreät tai punaiset… tai kaikki eri väriset. Näin suunnittelee erivärituhertaja.

Suomen taidegrafiikan pajojen tapaaminen Lahdessa 22.- 24.9.2017

Pääsen käymään viikonloppuna vanhassa opiskelukaupungissani kun siellä järjestetään Suomen grafiikan pajojen maailmanhistorian ensimmäinen kokoontuminen. Mielenkiintoista. Kokouksen tavoitteena on koota ammattigraafikoiden pajoista Suomen sisäinen verkosto, joka keskustelee ja jakaa tietoa taidegrafiikasta ja pajatoiminnasta. Verkoston tehtävänä on pajatoiminnan edistäminen ja siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet.

 

3. päivä Kökarissa 3.7.2017 / Kirkko ja ranta

Kökarin kirkon votiivilaiva, koristeellinen puinen merirosvolaiva, jossa on 64 kanuunaa. Perimätiedon mukaan laiva on kökarilaisen merimiehen Johans Ollen rakentama pienoismalli turkkilaisesta merirosvolaivasta. Olle purjehti kauppalaivalla, joka joutui merirosvojen kynsiin vuonna 1733.
http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kokarin-kirkko

2. päivä Kökarissa 2.7.2017 / Källskär

Källskärin länsirannalla pirunpeltojen vieressä on pieni Noidan mökiksi kutsuttu talo ja kallion laella asuinrakennuksen yläpuolella huvimaja, jota monet sanovat Muumitaloksi. Åkerhielm rakasti vieraita. Hän kutsui saareen aatelisia, liikemiehiä ja kirjailijoita, joiden joukossa oli myös Tove Jansson. Tove Jansson ihastui huvimajaan, jonka koristeellinen katto on ollut esikuvana Muumitalon katolle.

Källskärin länsirannalla pirunpeltojen vieressä on pieni Noidan mökki.

Saarealla on polkujen vieressä hauskoja pieniä kivitoteemeja.

Pirjo, Terhi, Outi ja mää.

Tove Jansson ihastui huvimajaan, jonka koristeellinen katto on ollut esikuvana Muumitalon katolle.

”Kuvataiteilijuus on täysipäiväistä työtä. Laadukasta taidetta ei ole mahdollista tehdä sivutyönä palkkatyön ohessa, eivätkä fyysinen ja henkinen jaksaminen edes venyisi siihen.”

https://raivoryhma.wordpress.com/vetoomus/

TAIDEKENTTÄ VIRTSAA OMILLE NILKOILLEEN

Me olemme raivoissamme. Kuvataiteilija on pätevyyden hankkinut ammattilainen ja hänen on saatava ammattinsa harjoittamisesta kohtuullinen korvaus.

Suomessa koulutetaan kuvataiteilijoita. Opiskelijaksi haetaan monivaiheisilla pääsykokeilla, joiden päätteeksi vain lupaavimmat saavat mahdollisuuden osallistua tutkintonimikkeeseen johtavaan koulutukseen. Koulutukseen käytetään vuosia aikaa ja rahaa, mutta todistusten jaon jälkeen viralliset tahot tuntuvat unohtavan kuvataiteilijoiden olemassaolon. Vaikka Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla (18 § Oikeus työhön ja elinkeinovapaus), ei ammatin erityispiirteitä oteta huomioon esimerkiksi työttömyysjärjestelmässä. Täyttä päivää työskentelevä kuvataiteilija saatetaan velvoittaa työllistymiskoulutukseen, koska hänen on toimeentulonsa turvaamiseksi ilmoitettava itsensä työttömäksi työnhakijaksi ja nostettava työttömyyskorvausta. Työvoimatoimiston tarjoamat kurssit eivät kuitenkaan auta taiteilijaa tämän omalla alalla, vaan täysipäiväinen työllistyminen palkkatyöhön edellyttäisi käytännössä alan vaihtoa.

Ongelman ydin ei silti ole tuissa, vaan järjestelmässä, joka pakottaa täysipäiväisesti työskentelevän ammattilaisen turvautumaan niihin. Kuvataiteilija saa harvoin korvausta tekemästään työstä. Itse asiassa taiteilijalle itselleen tulee huomattava lasku ammattinsa harjoittamisesta: työhuonevuokra, materiaalimaksut, matkustaminen, kuljetuskustannukset, galleriavuokrat, teosten esittämiseen tarvittavien laitteiden vuokraus,  teosten vakuuttaminen, ynnä muut, ynnä muut. Jopa useisiin näyttelyihin hakemisesta peritään maksu. Tällainen muutamien kymmenien eurojen jurytysmaksu on hyvin tavallinen käytäntö. Maksun nimi antaa ymmärtää, että sillä katetaan näyttelyn kuraattorin palkkio. Kuvataiteilija siis maksaa siitä, että hänen (usein) omalla kustannuksellaan tekemäänsä teosta edes harkitaan osaksi taidenäyttelyä, ja hänen velvollisuutenaan on maksaa myös yhden taidemaailman portinvartijan, kuraattorin tai juryn palkkio.

Ongelmat eivät lopu hakemiseen, vaan näyttelyyn pääsy voi sekin tuottaa taiteilijalle huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Taideorganisaatiot jättävät usein näyttelyn pystytyksestä ja teoksen esille asettamisesta koituvat kustannukset täysin kuvataiteilijan harteille: esityslaitteistot, kuljetukset, vakuutukset. Kaiken tämän lisäksi organisaatio perii myydystä teoksesta huomattavan provision. Näyttelyehdoissa saattaa myös olla pykälä, jolla näyttelyn järjestävä taho takaa itselleen välityspalkkion jopa puoli vuotta näyttelyn jälkeen tapahtuvasta teosmyynnistä. Nämä käytännöt toistuvat niin suurissa taideinstituuteissa, kuin pienissä taiteilijaseuroissakin. Taiteilijalle palkkioksi tarjotaan näkyvyyttä, mutta sillä ei makseta vuokria tai osteta hiutaleita puuroon. Laajastakaan näkyvyydestä ei ole hyötyä, jollei se jossakin vaiheessa ala taata taloudellista toimeentuloa.

Taiteilijan palkkaa vastaan on argumentoitu sillä, että taidetta tulisi tehdä vain sellaisten, joilla on siihen itsellään varaa. Esimerkiksi Katleena Kortesuo ehdottaa taiteilijan uraa lottovoittajille, rikkaille perijöille ja eteville pankkirosvoille tai pähkinöillä eläville oraville (1). Tämä vähentäisi taiteilijoiden lukumäärää huomattavasti. Taiteen tekemisestä tulisi näin vain varakkaiden yksinoikeus, mikä puolestaan kaventaisi sen lähtökohtien monimuotoisuutta ja sotisi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosenkin tukemaa “normien purkua” vastaan. Ministeri Grahn-Laasonen totesi Helsingin Sanomissa, ettei kulttuuri voi olla vain pienen ryhmän etuoikeus (2). Näin kuitenkin väistämättä tapahtuisi, jos taiteen tekijöiden taustat homogenoituisivat.

Kuvataiteilijat ovat tähän asti hyväksyneet vallitsevat toimintamallit ja -ehdot. On kuitenkin järjetöntä, että ammattitaiteilija ei saa tekemästään työstä minkäänlaista korvausta. Hänen kouluttamiseensa on käytetty aikaa ja rahaa, niin koulutettavan omia kuin valtion, mutta ala ei  takaa vähäistäkään toimeentuloa. Teosmyynti ei tätä tuo, ja on esimerkiksi mediataiteen alueella jo itsessään harvinaisuus. Olemattomia taiteilijapalkkioita perustellaan usein museoiden taloustilanteella, rahaa ei yksinkertaisesti ole. On totta, että kuvataidetaidealalla on tiukkaa, kuvataiteen valtiontuki on esimerkiksi jäänyt selvästi jälkeen muista taiteenaloista (3). Kyse on kuitenkin arvon antamisesta ja priorisoinnista. On itsestään selvää, että opas ja lippukassan työntekijä saavat tekemästään työstään korvauksen. Yhtälailla on tällä hetkellä selvää, että taiteilija ei tuota korvausta saa tai että korvaus on lähinnä nimellinen. Kuvasto ry valvoo tällä hetkellä ainoana toimijana jäsenkuvataiteilijoidensa oikeutta kuvankäyttö- ja näyttelykorvauksiin. Kuvasto ry:n säätämät korvaukset eivät kuitenkaan suhteudu taiteilijan antamaan taloudelliseen ja ajalliseen panokseen, vaan jäävät usein kaksinumeroisiksi summiksi (4). Kuvataiteilijoilla ei myöskään ole turvanaan työehtosopimuksia, jotka takaisivat kohtuullisen palkan. Ilman taiteilijoita ei ole taidenäyttelyitä, ilman näyttelyitä ei ole näyttelyvieraita eikä sisäänpääsytuloja. Ei kuitenkaan ole hedelmällistä syytellä puoleen ja toiseen, ja valittaa varojen vähyyttä. On yhdessä todettava, että vallitseva tilanne on kestämätön ja sen muuttamiseksi on tehtävä työtä.

Kuvataiteilijuus on täysipäiväistä työtä. Laadukasta taidetta ei ole mahdollista tehdä sivutyönä palkkatyön ohessa, eivätkä fyysinen ja henkinen jaksaminen edes venyisi siihen. Taiteen tekeminen ei myöskään tapahdu vain toimeksiannosta, vaan siihen kuuluu jatkuva tutkiminen ja irtautuminen tulostavoitteisesta ajattelusta. Lisäksi monista mielikuvista poiketen kuvataiteilijan työ sisältää paljon perinteisen toimistotyön elementtejä ja muistuttaa usein rakenteeltaan yrittäjän työtä. Budjettien laskeminen, jatkuva apuraha- ja näyttelyhakemusten kirjoittaminen, markkinointi sekä oman uransa suunnittelu jopa vuosiksi eteenpäin ovat osa taiteilijan jokapäiväistä arkea.

Niin kauan kuin taiteilijat ovat valmiita tekemään työtään ilman palkkiota, oletetaan heidän niin myös tekevän. Taidekentällä tarvitaan tämän vuoksi kokonaisvaltaista asennemuutosta. Kuvataiteilijoiden on kieltäydyttävä palkattomasta työstä ja todettava, että työllä on myös rahallista arvoa. Taiteella on arvoa.

  1. http://eioototta.fi/mika-ammatti-kannattaisi-valita/?fb_ref=Default
  2. http://www.hs.fi/kulttuuri/a1444188680417
  3. http://yle.fi/uutiset/taiteilijaseura_kuvataiteen_tuki_jaanyt_jalkeen_muista_taiteenaloista/7914774
  4. http://kuvasto.fi/hinnasto/

Mokulito-kurssi

Mokulito-kurssi Porin taidegraafikoiden pajalla 16.-18.10. Opettajana Tuula Moilanen. Kiva oli työskennellä tuttujen graafikoiden kanssa ja kurssi oli myös pieni kurkistus japanilaiseen kulttuuriin.

Mokulito-kurssi
Vasemmalta Irene Kaunisto, Lea Vaittinen, Bea Joutsen + tytär, Tuula Moilanen, Anne Kimiläinen, Teija Lehto, Anna Halls, Esko Railo ja Tuula Paulomo.

Satakunnan Kansa 18.11. / Kati Heljakka:

Satakunnan Kansa 18.11. / Kati Heljakka:

Tunteella ja taidolla

KUVAT Matka horisonttiin.

Maija Toropainen ja Anne
Kimiläinen P-galleriassa
30. marraskuuta saakka.

P-galleriassa matkataan loppukuun ajan horisonttiin Maija Toropaisen ja Anne Kimiläisen opastamana. Näyttely jakautuu luontevasti kahden taiteilijan osioihin, joissa ensimmäisen huoneen öljyväri- ja akvarelliteoksista vastaa Toropainen ja pienemmän huoneen hiili- ja temperatöistä Kimiläinen. Tutustuminen maalauksiin alkaa kahden pienikokoisen kuvan tarkastelulla. Toropainen maalaa rennolla otteella nopeasti syntyneiltä vaikuttavia saarimaisemia, joissa on levollinen tuntu.

Varma ote välittyy myös arvoituksellisesti nimetyn Olen hyvin pahoillani -sarjan öljyväritöistä, joiden olemassaolon syy selviää näyttelytiedotteesta. Niissä erilaisia muotoja saavat abstraktiot tarjoillaan monipuolisissa sävysommitelmissa. Sarjan akvarellit assosioituvat sen sijaan häiritsevästi laimennettuun ja sattumanvaraisesti leviävään vereen.

Mielikuva elämää ylläpitävistä rakenteista voimistuu verevän, sydämenmallisen väripinnan äärellä, sarjan teoksessa numero seitsemän. Taiteilija näyttäisi luotsaavan katseita ulkoisiin ja sisäisiin näkymiin.

Kimiläisen frottaasitekniikkaa hyödyntävät työt ovat yleisilmeeltään viimeistellympiä. Kiviä ja kallioita kuvissaan tutkineen taiteilijan ilmaisu kehittyy: Ikiaikainen aines taipuu tulkintamahdollisuuksiltaan aiempaa runsaslukuisempiin suuntiin kun kalliot alkavat saada eläimellisiä muotoja ja kivikuvaelmat tarjoutuvat näkökenttään kuin paketoituna materiana.

Toivomuskivi ja Kohtaaminen -teoksissa kiven hiljaisuuteen yhdistyy hieno liikekieli. Sopimus?-työ saa pilkutuksen myötä ylleen kiinnostavan ulottuvuuden lisää. Kahden Kökarissa työskennelleen taiteilijan kokonaisuuksista hahmottuu yhtä aikaa tunne ja taito.

Kati Heljakka

satakunnankansa_print

LEHDISTÖTIEDOTE / Matka horisonttiin, 14.11.–30.11. 2014

Näyttely koostuu hiilipiirustuksista, öljyväri- ja temperamaalauksista. Näyttelytöiden yhteisenä teemana on yllättävä kohtaaminen vieraassa kaupungissa ja sama ahvenanmaalainen kunta, Kökar, jossa kumpikin on työskennellyt monen vuoden ajan.

Maija Toropaisen maalaukset ovat öljy- tai tempera töitä.  Kaukana olevat saaret on maalattu pienille kolmiuloitteisille maalauspohjille. Toinen maalaussarja kuvaa veden pinnan alaista kuolevien eliöiden maailmaa. ”Kun viime kesänä kuulin kahden tehtaan päästäneen myrkkyjä Kokemäenjokeen, harmistuin. Ja kysyttäessä tehtaiden vastuuhenkilöt eivät osanneet sanoa muuta kuin, “Olen hyvin pahoillani”. Tein viiden maalauksen sarjan aiheesta.”, kertoo Maija Toropainen.

http://www.maijatoropainen.com

Anne Kimiläisen töiden aiheet ovat kevään 2014 työskentelymatkalta Kökariin. Näyttelyn töissä on käytetty frottaasitekniikkaa hiilen ja guassin lisäksi. Frottaasi – ranskaksi frottage – on surrealistien kehittämä tekniikka, jossa paperi laitetaan epätasaisen tai karhean pinnan päälle. Paperia han­gataan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä niin, että kohol­la olevat osat saavat väriä. Töissä yhdistyy tarkka luonnon havainto sattumanvaraisuuteen.

“Haluan tallentaa kiviä yksityiskohtaisesti, koska ne ovat kaikki erilaisia persoonia. Uusimmissa töissäni olen teksturoinut kivien pintaa pisteillä, ihmisen tekemää ajallisuutta ikuisiin kiviin.” kertoo Anne Kimiläinen.

http://www.annekimilainen.com

Toropainen (Helsinki) ja Kimiläinen (Pori) ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta muutama vuosi sitten.

P-galleria 12.11.–30.11. 2014 , Maija Toropainen & Anne Kimiläinen

Näyttelyaika lähestyy kovaa vauhtia. Työt ovat kuitenkin tällä kertaa mallillaan. Jotain pientä viilaamista vielä on.

Näyttelyn tekstit vielä kuntoon, niin aikataulu pitää kutinsa – kerrankin ;D

http://galleria.porintaiteilijaseura.fi/?page_id=11

Elisa Lientola: Taiteilijalle jää työstä luu käteen

Painava puheenvuoro:

http://elisalientola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175087-taiteilijalle-jaa-tyosta-luu-kateen

Cronberg:

Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo 

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr06.pdf?lang=fi 

 

Vanha saha, Noormarkku 14. – 15.6.2014

Porin Taiteilijaseura järjesti maalausleirin Noormarkun Ahlströmin vanhan sahan maisemissa. Alue on upeaa vanhaa miljöötä. Noormarkun joki kiemurtelee alueen läpi.  Vihreää riitti yliannostukseen saakka. Aurinkoinen sää teki kaiken hyvin kontrastiseksi, valintoja, valintoja… Mitä korostan, mitä jätän pois. Todella mukavat kaksi päivää. Ja taiteilijatovereita oli mukava tavata. Hyviä keskusteluja työskentelyn lomassa.

image

image

image

image

image

image

Räkätin pesä

Ei käyty viikkoon möksällä ja sinä aikana oli räkätti tehnyt pesänsä verannan tuolille. Hienosti tehty pesä, heinää, savea ja painoikin aika lailla noin kevyen näköiseksi. Kauniita munia, kuin koruja. Sekaannuimme luonnon kiertokulkuun ja nostimme pesän pois. Lokit tai varikset hoitelivat munat…

Not been at cottage (allotment garden) at week and during that time was a bird made ​​its nest in the porch chair. Well done nest, grass, clay and weighed quite a lot. Beautiful eggs, like jewelry. Were involved in the natural cycle and carry it out. Seagulls or crows took care of the eggs …

Raäkätin pesä1 Raäkätin pesä2

PARAATI, OMAKUVA LINTUNA | 01.05-11.05.2014

Satakuntalaiset kuvataiteilijat lintuina Paraatissa

P-galleriassa aukeaa vappuaattona Paraati, omakuva lintuna -näyttely. Satakuntalaiset kuvataiteilijat ovat valmistaneet omalla tekniikallaan linnun, joka kuvaa heitä itseään. Näyttelyssä on mukana värikäs ja riemastuttava otos satakuntalaisia taiteilijoita, 80 lintua! Taiteilijoille on ollut avoin kutsu osallistumiseen.  Paraati, omakuva lintuna -näyttelyn toteuttaa läänintaiteilija Marjo Heino Taiteen edistämiskeskuksen Porin sivutoimipisteestä.

Tämä ainutlaatuinen lintuparvi on muuttanut gallerian perinteisestä taidenäyttelystä kokonaistaideteokseksi. Tilassa kaikuu sirinä ja lirkutus. Riemastuttavan monenlaisia siivekkäitä istuu oksilla ja lentää tilassa. Taiteilijat ovat lähteneet ennakkoluulottomasti tulkitsemaan itseään; toinen kuvaa itseään videona, toinen äänenä. Joku retkottaa lattialla, toinen kimmeltää timantteina. Taiteilijoiden mielikuvitus on lentänyt ja lintuja on valmistettu mm. saippuasta ja Kimble-nopasta.

Näyttelyn lähtökohta on leikkimielinen, mutta tulosta voi tarkastella näyttönä taiteilijoiden yhteisöllisyydestä, siitä mihin kaikkeen taidemuodot taipuvat ja miten materiaalilla saa kuvattua ihmisyyttä, taiteilijuutta – tai elämää lintuna.

Miksi linnut? Syinä ovat kevät, valo ja vappukin. Muuttolintujen paluu tuo taidetaivaalle kirjavampaa siivekästä. Taiteilijoilla on usein unelma lentämisestä, mihin kaikkialle siivet kantavat?

Minä meriharakkana, öljy, 15 x 15 cm, 2014

The Åland Archipelago Guest Artist Residence / Ålands skärgårds gästatelje

The Åland Archipelago Guest Artist Residence in Kökar was created in 1977, first for an international artist exchange project with Ireland and Catalonia in 1997.

The center offers artists who want to find inspiration from nature a great opportunity to develop their work. The basic idea behind the creation of this center is to experience a new surrounding for creative work. The center also wishes to improve artist’s ability to pay attention to constructed natural environment and, eventually, to find new ways for interaction between artists, society and environment.

The center is welcoming all visual artists and craftsmen. 
http://www.kokarkultur.net/welcome.html

Ahvenanmaa 19. – 25.4.2014

Olin 19. – 25.4. 2014 työskentelymatkalla Ahvenanmaan vierasateljeessa joka sijaitsee Kökarin Hellsön kylässä entisessä terveystalossa (huono nimi, en keksinyt parempaakaan). Matka oli loistava – myös tekemisen kannalta. Löysin uuden tavan työskennellä luonnossa, ja sen jälkeen työhuoneella. Niinkin yksinkertainen asia kuin luonnoskirjan käyttäminen on minulle tähän saakka ollut harvinaista. Olen aina ennen kantanut vaikeakulkuisissa maastoissa suuria paperiarkkeja ja pohjia joita on vaikea kuljettaa paikan päälle ja vielä vaikeampi sieltä pois. Plus lisäksi työvälineet. Olen useasti tehnyt työni valmiiksi paikan päällä – alla prima. Puolensa silläkin ja varmasti teen niinkin. Mutta nyt aukeni luonnoskirja! Ihanaa vaan tehdä, havainnoida ja katsella ilman kieli keskellä suuta yrittämistä.

 

Valolinna Sampolassa

Valolinna
Valolinna

 

Porissa luotiin massiivinen valotaideteos, joka puki betonilähiön kaksi kerrostaloa iloisiin väreihin. Porilaiset kuvataiteilijat Anne Salmela ja Anna Turunen ideoivat valoteoksen, jossa asukkaat kertovat ikkunan kautta ulkomaailmalle jotain itsestään. Teoksella haluttiin tuoda esiin yhteisöllisyyttä ja ihmisen mahdolisuutta vaikuttaa omaan elinympäristöönsä.

Suuri joukko ihmisiä saapui ihailemaan Porin Sampolassa loistanutta taideteosta. Sampolan valoteos on jatkoa viime- ja toissasyksyisille Heikinlinnan valoteoksille. Kuvataiteilijat Anne Salmela ja Anna Turunen tekivät suuren urakan  houkutellessaan projektiin mukaan 45 asuntoa, 85 asukasta ja yli sata ikkunaa.

Sampolan valoteokseen osallistuivat Vellamontien ja Vasamatien vastakkaisten talojen asukkaat. Talojen välissä olevalla luistinkentällä oli mahdollisuus rusettiluisteluun, vaikka leuto keli ei taannutkaan parasta mahdollista jäätä. Myös kentän ja talojen ympäristön katuvalaisemet oli peitetty värikalvoin. (Yle, 13.2.2014, http://yle.fi/uutiset/valoteos_savaytti_porissa_elaman_vareja_ja_videoita_yli_sadan_ikkunan_kautta/7087519?fb_action_ids=10152040000708702&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582)

Monitilatoimisto!

Siirryimme syksyllä 2013 upouusiin työtiloihin – monitoimitila, avokonttori… monta nimeä. Ja oikea nimi onkin monitilatoimisto! Hieman on totuttelemista ja sääntöjen sisäistämistä kuinka toimitaan. Ja Tohloppi ei ole enää Tohloppi vaan Mediapolis. Muutos on ainoa pysyvä olotila…

Työpaikkana monitoimitila.
Työpaikkana monitoimitila.

Turussakin juhlitaan

Grafiikka juhlii.
Turun Taidegraafikot ry 80 vuotta 15.11.2013 – 2.2.2014 ARS NOVA
http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/grafiikka-juhlii-turun-taidegraafikot-ry-80-vuotta
Tekstilainaus linkin takana olevasta jutusta: Taidegrafiikassa on nykytaiteen kentällä kaksi puolta. Perinteisyys ja hidas käsityö nousevat usein esiin siitä puhuttaessa. Toisaalta, kuten nykytaiteessa yleensäkin, taidegrafiikan nykysuuntauksiin kuuluvat ainutkertaisuus, vapaa ilmaisu ja rajojen rikkominen. Moni taiteilija korostaa myös sattuman tärkeää roolia teoksen synnyssä. Vaikka vedostamiseen yhdistyy ajatus kontrollista, taidegraafikon työssä on voimakkaasti läsnä myös vaistonvarainen työskentely sekä lopputulosta ympäröivä ennalta-arvaamattomuus ja salaperäisyys.

Porin Taidegraafikot 20 vuotta!

Perjantaina avattiin Porin Taidegraafikkojen juhlanäyttely Poriginal galleriassa Porissa. Porin Taidemuseon johtaja Esko Nummelin piti avajaispuheen. Tuula Hölsö jurytti näyttelyn.
http://www.poriartmuseum.fi/fin/poriginal-galleria/lue_lisaa.php?id=738

Esko Nummelinin puhe:

Porin Taidegraafikot ry 20 vuotta

Kuusi Porin Taidekoulusta valmistunutta ja graafikoiksi suuntautunutta porilaistaiteilijaa saivat rekisteröityä Porin Taidegraafikot ry:n 1.12.1993. PTG:llä on 20 -vuotisjuhlan vuosi!
Runsaan vuoden kuluttua perustamisesta sai yhdistys käyttöönsä toimitilan kaupungin omistamassa kiinteistössä. Vedostus aloitettiin Paja & Galleriassa käsikäyttöisellä lainaprässillä, kunnes saatiin oma sähkötoiminen. Näin olivat alun huolet vaihtumassa haaveiksi, toiveiksi sekä näyksi siitä, mitä kaikkea voisi pohjoisen Satakunnan ainoa taidegrafiikkaan keskittynyt yhdistys grafiikanpajoineen Porin seudulle merkitä.

Alusta alkaen ovat jäsenet, joita on nyt 30, pitäneet myös tarpeellisena selvittää kuvataiteesta kiinnostuneille niitä eri menetelmiä, joita käyttäen taidegrafiikan teokset syntyvät.
On sanottu grafiikanvedoksen antamaa vaikutelmaa huomattavasti rikastavan, jos katsojalla on tietoa taidegrafiikan moninaisista tekotavoista. Siksi on kiinnostuneille ulkopuolisille järjestetty lyhyehköjä exlibris-, etsaus-, kuivaneula- ja akvatintakursseja sekä luentoja eri menetelmistä.

Pienen Galleriansa seiniä yhdistys tarjoaa sekä jäsentensä että ulkopuolisten näyttelyille. On myös järjestetty yhteisnäyttelyitä ja Gallerian kutsunäyttelyihin on saatu vierailijoiksi graafikko Juho Karjalainen, professori Pentti Kaskipuro sekä akateemikko Outi ”Heis” Heiskanen.

Nyt on Poriginal Galleriassa yhdistyksen juhlanäyttelyssä Tuula Hölsön juryttämä kattaus jäsenten tämänhetkisistä töistä. Avajaiset ovat pe 8.11. klo18-20 ja näyttely on avoinna 9. – 26.11.2013 Poriginal Gallerian normaaleina aukioloaikoina.

Taidegrafiikalla on Euroopassa monisatavuotinen tie teknisestä käsityöläisyydestä erääksi kukoistavimmista taiteen ilmaisumuodoista. Silti taidehistorioissa kirjoitetaan edelleen taidegrafiikasta niukasti, eikä suomalaisen taidegrafiikan historiaa ole vieläkään kirjoitettu kuin katkelmina.
Porilaisilla taidegraafikoilla on edelleen haaveensa. Jotain niiden toteuttamisesta on saatu jo alulle, mutta sarkaa riittää.

Hevosia piirtämässä Luvialla

Luvialla lauantaina 5.10. pääsin Luvian Ratsastuskoulun maneesin hevosia piirtämään. Oli mukava kokemus tälläiselle hevosia pelkäävälle, mutta kovasti ihailevalle. Mallina oli ystävällinen parikymppinen Kupari-heppa. Hiukan loiventui pelkuruuteni hevoisia kohtaan 🙂 Ja muutenkin mielenkiintoinen kokemus piirtää suurinpiirtein koko ajan liikkeessä olevaa.

10

9 8 7 6 5 4 3 2 1